Sulanut lumi oli muodostanut sydämen lähelle kotiani
Rinnassani refleksi, osuen mielen silmiini
"Et nauti koskaan siitä mitä...
Aina muutat kevättuulen..."
Silmät kuin melodia jota kaipaus laulaa
Ylös katsahtaessaan, tähtitaivas kodilta tuntumaan
"Saanko koskaan rauhaa haaveilta..."
"Elossa vain kun olen unessa..."
Epätietoinen odotus
Huumantunut aktiivisuus
Viaton käsi viel pitää ylhäällä takomaani terää
Sisimmät niin kiirastulessa
Giljotiinin syleilyssä
Sisimmät niin kiirastulessa
Sielujen, mielten valtameri
Kaikki yhdessä tunteiden kaatosade
Aallot ja mainingit, tyynny ei tuuli, realiteetti
Vihdoinkin näen oikein vedessä kuvani
Myrskyksi tyyni
Järkeä, selitystä ethän koskaan etsisi
Mielen varjot sinussa on, jos käännät valosi
Hukkukoon henkinen tasapaino
Kaikki niin
Sokea armosi, tai loputon valtameri
Menetetyn paratiisin kyynelissäni
Uiden ikuisuuteen
Elämäni jää hyvästi...