Aurinko taas painuu iltaan
Päiväkirjaa selaan yksin vuoteellain
Muistoihin vaivun aivan hiljaa
Sanat kauniit koskettaa sieluain
Ne muistaa taas illan kauneimman
Ne muistaa yön loppumattoman
Menneisyys on hymynä huulillain
Uudestaan sinut löydän sivuiltain
Menneitä ei takaisin kai saa
Muistoja päiväkirjaan vaalitaan
Silmät painuu vihdoin uneen
Päiväkirja putoaa käsistäin
Kosketukses tunnen vielä uuden
Ja hetken olet siinä sylissäin
Mä koen taas illan kauneimman
Mä koen yön loppumattoman