Saapui kansa auran suulle, poikki pohjan tiestä,
Saapui sata jousikättä, tuhat miekkamiestä,
Mutta taakse taistokentän päivän kukkulalle
Nousi suomen suuret noidat suurten puiden alle.
Päivä näin kun vuoteltihin, niin jo vieno ilta
Saattoi luokse lännen laivat taivon rantehilta,
Nousi ruotsi rantamalle, nousi rautarinnoin,
Läksi länsi taistelohon, länsi uskoninnoin.
Jop'on jouset jännittyi ja suihki sulkanuolet,
Päivä peittyi vasamoihin, yöhön pohjan puolet;
Lappi laaja katsomahan kaaloi tuota kummaa,
Turja kaikki kammostui jo talven yötä tummaa,
Iski mies jo miestä vasten, miekka vasten miekkaa,
Kalskui kalpa, raikui rauta, huuhtoi hurme hiekkaa;
Silloin valkes pohjan yö jo säilän säihkynnästä,
Revontulten roihun näki lappi etelästä.
Vaan ei miekoin, miehin yksin sotaa käyty siellä,
Käytiin sotaa sanalla ja miettehellä, miellä,
Taidon kalvat tahkottiin ja tiedon linnat luotiin,
Kansanhengen kaikki voimat taistelohon tuotiin.
Tuolta takaa taistokentän tammikummultansa
Lauloi suomen suuret noidat tenholaulujansa,
Lauloi pillat piilostaan ja turmat tuonelastaan,
Turjan tuulet, hornan henget vainolaista vastaan.
Mutta heitä vastapäätä loisti lännen valta,
Välkkyi suuri kultaristi vaahderkunnahalta.
Siellä helkkyi helmivyöt ja herran kuvat kulki -
Siellä munkit henrik piispan piirihinsä sulki.
Aina jatkui leikki julma, miesten leppä juoksi,
Rynnättihin, väistyttihin, vaihtui luode, vuoksi.
Harveta jo ruotsin joukot alkoi sieltä täältä -
Silloin nousi outo lieska päivävaaran päältä