Kitkas hehku ahjon
on silmissä himmennyt
Käsien tukeva ote
vuosien saatossa väsynyt
Hän raudan muotoilee
iskee uudestaan
Sen hengen taltuttaa
vaikka uupumus korventaa
Syöksy tuhannen kipinän
vedet silmissä nostaa
ja pinnalla hikipisaran
vanha mestari hohtaa
Kymmeniä iskuja
raskaita lyöntejä
Vihdoin rauta pehmenee
ottaa muodon vannaksen
Veteen jäähtymään
hän raudan asettaa
Ite käy istumaan
niin tuoliin nukahtaa
Liekit laantuvat = tuhkaa
ja ahjo kylmenee
Mestarinkin kehossa
veri vaikenee