Istut
tuolin selkänojan taa
Et vaatteitasi riisukaan
Mä heitän hiilen kamiinaan
Pelkäät
et riisu, vaikka lupasit
Mä maalaan sinut kuitenkin
Nyt väriin kastan pensselin
Tunnit kuluu, huoneen takanurkka naksuu
Vain kahvipannu vislaa
Kertoisinko, kuinka öisin sua kaipaan?
Vai olenko vain hiljaa?
ja maalaan sut riisumaan
Särkyy
sinooperi purppuraan
kuin lupaus, joka murretaan
kuin halu, joka rikotaan
Yöllä
näin unta, jossa tulla sain
sun syliisi mä lomittain
kuin sormet ristiin laitetaan
Rukous, jonka sinun suuhusi mä huusin
Sinistä ja kultaa
on väri, jonka tänään uumillesi maalaan
Sä olet aivan hiljaa
kun maalaan sut riisumaan
Tunnit kuluu, huoneen takanurkka naksuu
Mä palettia kiusaan
Vihdoin kysyt, kuinka kauan vielä jaksan
Mä olen aivan hiljaa
ja maalaan sut riisumaan