M olen arka ja yksininen
likomrk ja vihelinen
mut en huijaa, niin kuin sin, m en huijaa
M katon pihalta suoraan teille
s juttelet sun kavereile
ja ne nauraa, s puhut taas ja ne nauraa
Ja niin s oot tyyni ja raukee
katot ikkunasta onnellisena hymyillen
viel silmsi aukee
viel huomaat kuinka olet ruma ja liejuinen
etk tied mitn, s et tied mitn, s et tied mitn
l luule etten muista
kun kukat putoili omenapuista
ja s kuiskit thdist kuista s kuiskit
Sul on koti niin siisti ja lmmin
mulla on vhn ikvmmin
m oon yksin sun puutarha m oon yksin