Mull' on laukussa kourallinen nauloja,
Kun kävelen pitkin pimeitä kujia.
Yön syli on lämmin kuin äidinmaito,
Äidin käsi on lämmin kuin talviyö.
Saan yksin vaeltaa,
Saan seistä paikalla,
Hyväillä jaloillani maata, joka nukkuu.
Voin järjen kadottaa,
Naulat luuhuni upottaa
Ja kuulla kuuroa.
Mull' on laukussa pala jotain orgaanista:
En enää jaksanut kuunnella valituksia.
Tähtien sirpaleita kimaltelee ylläni.
Kirjoitan kirjeen, joka kertoo:
"saan yksin vaeltaa,
Saan seistä paikalla,
Hyväillä jaloillani maata, joka nukkuu.
Voin järjen kadottaa,
Naulat luuhuni upottaa
Ja kuulla kuuroa."
Mull' on laukussa palaneita papereita,
Kun kävelen pitkin pimeitä kujia.
Hyväilen jaloillani maata, joka nukkuu.
Voin järjen kadottaa,
Naulat luuhuni upottaa
Ja kuulla kuuroa...