Ihminen kulkee
Polkua hopeista
Tietämättään mitä löytää päästä sen
Astuu sokkona tulevaisuuteen
Vielä polku loppuu
Tietämätön kuolemastaan, ennenkuin elämään uudelleen syntyy
Säälistä ahneuteen, ahneudesta kateuteen, vielä kulta hopeaksi muuttuu
Lunnaat maksetaan
Vieläkin liian myöhään
Jaksaako pinta enää kantaa
Tätä matkustajaa poloista
Vielä pinta murtuu
Minä tiedän, kuka olen!
Mistä tulen, minne menen!