Kaukana kotoa
Vieraan taivaan alla
Lepää joukko miehiä
Pohjolan poikia
Nuotion hehkussa
Levotonna unessaan
Taistelun aattona
Kaukana kotoaan
Näki enteen unessaan
Tulisi hän kaatumaan
Miekasta toverin
Iskuista veljien
Kauhuissaan hän pakenee
Ennen kuin aamu valkenee
Läpi metsän, halki niityn
Öinen näky mielessään
Silloin kuulee avunhuudon
Katveesta kuusien
Tummat hahmot ympäröivät
Naisen pienen hentoisen
Näki enteen unessaan
Tulisi hän kaatumaan
Miekasta toverin
Iskuista veljien
Kirveen vyöltään kohottaa
Valmistautuu tappamaan
Iskee maahan ensimmäisen
Kunnes raudan luissaan tuntee
Katsoo silmiin surmaajansa
Näkee kauhun pohjattoman
Nuo tutut silmät kyyneleiset
Seuraavat häntä tuonelaan
Näki enteen unessaan
Tulisi hän kaatumaan
Miekasta toverin
Iskuista veljien