Illan tullen soittaa vaari mandoliiniaan,
muistan isän kertoneen kuinka keuhkoissaan,
sirpaleita kantaa hän nuoruusmuistoinaan,
jälleen tapailee hän vaiennutta viuluaan,
toteaa yksin tein käsky sinne vei,
niistä vuosista hän muuten juuri koskaan puhu ei.
Chorus:
Hiipivään uneen hellittää,
sylissään raskas lapsen pää,
pian taas pojat aamun nousta saa,
toteuttaa jalkapallokentän kokoisia haaveita.
Illan viiletessä hän tulta kohentaa,
saunaretken jälkeen lapset nukkumaan,
aikuiset ne vielä hetken jatkaa juttujaan,
serkku aamuhämäriin lukee kirjojaan,
iltayö pimenee mökin rauha viipyilee,
ja isän piipun tuoksu vielä jostain leijailee.