Varoen niin ulko-oven hän sulkee,
on aamu ja uninen maa
Pelkoa yön pakoon hiekalle kulkee,
muut jääneet on nukkumaan
Poikanen vaan ajaa perhosta takaa
ja aurinko käy olallaan
Peloissaan yöt peiton alla hän makaa,
kuuntelee ja odottaa
Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen
huikaisevaan siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
nousta ne voi taivaaseen
Selvästi sen viime yönä hän kuuli,
toinen on lähdössä pois
Hän kiros sen kaiken minkä onneksi luuli,
miten lapsonen ymmärtää vois
Aurinkoon päin kulkee varjona taakka
hennoilla hartioillaan
Urhea mies kovin pienestä saakka
olla saa poikanen vaan
Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen
huikaisevaan siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
nousta ne voi taivaaseen
Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen
huikaisevaan siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
nousta ne voi taivaaseen