Ihmiset kuin mantraa
sitä toistelee,
entäs jos sen voima
niin vain vähenee?
En sitä suurta sanaa
tahtois kuluttaa,
enkä sanoo ääneen,
en ees kirjoittaa.
Kuin karhuemo pentujaan
ja luoja luomiaan, niin
minä sinua vaan.
Vaik leipä loppuis, vesikin,
yksi pysyis kuitenkin:
minä sinua vaan.
Minä sinua vaan.
Ja jos joku päivä
sinä enää et,
sittenkin ois mulla
selvät sävelet.
Vaihtokauppaa käyvät
toiset tunteillaan,
minä tiedän että
sua ainiaan.
Kuin karhuemo pentujaan
ja luoja luomiaan, niin
minä sinua vaan.
Vaik leipä loppuis, vesikin,
yksi pysyis kuitenkin:
minä sinua vaan.
Ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan.
Kuin karhuemo pentujaan
ja luoja luomiaan, niin
minä sinua vaan.
Vaik leipä loppuis, vesikin,
yksi pysyis kuitenkin:
minä sinua vaan.
Ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan.
Vaik leipä loppuis, vesikin,
yksi pysyis kuitenkin:
minä sinua vaan.
Minä sinua vaan.