Aivan tavallinen Heikkinen lŠhti voittamaan Helsinkiin,
saisi tšitŠ ja kŠmpŠn ja yhteyden ihmisiin.
Vuotta myšhemmin joi vaikka pullonpohjia puistokemisti joukoissa,
sitten tapahtui tappo ja kaikki sai kakkua.
Poikaparka sellissŠ puistelee pŠŠtŠŠn ja muistelee sameaa elŠmŠŠ.
Kun rakkautta ja rahaa on ja onnentŠhdet loistaa,
se tuntuu jokaisesta niin oikealta.
Ei silloin tahdo muistaa kuinka aina muutamalta,
jŠŠ pettŠŠ.
JŠŠ pettŠŠ.
JŠŠ pettŠŠ alta.
JŠŠ pettŠŠ alta.
Aivan tavallinen neitonen asui kylŠssŠ Ukrainan,
kunnes polttivat kodin ja riistivŠt kunnian.
TŠnŠ pŠivŠnŠ Tampereella kadulla tekee sellaisia kauppoja,
ettei niistŠ voi isŠlle mitenkŠŠn kertoa.
Tyttšrukka eikai nyt muuta voi, tavallaan imitoi parempaa elŠmŠŠ.
Kun rakkautta ja rahaa on ja onnentŠhdet loistaa,
se tuntuu jokaisesta niin oikealta.
Ei silloin tahdo muistaa kuinka aina muutamalta,
jŠŠ pettŠŠ.
JŠŠ pettŠŠ.
JŠŠ pettŠŠ alta.
JŠŠ pettŠŠ alta.
Ollaan tavallisia Salmisia Herreroita ja Hurskaisia,
ja turvassa ollaan kun oikein vain toimitaan.
Turvassa jollei horjahdeta tai rikota lakeja,
tai vain seota kun elŠmŠ alkaa kiristŠŠ ruuveja.
Kun rakkautta ja rahaa on ja onnentŠhdet loistaa,
se tuntuu jokaisesta niin oikealta.
Ei silloin tahdo muistaa kuinka aina muutamalta,
jŠŠ pettŠŠ.
JŠŠ pettŠŠ.
JŠŠ pettŠŠ alta.