Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jää
Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Nään monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elämää
Kun lähdin, soi mielessäin laulut lakeuden
Vaan kauempaa viihtyisi kahleissani en,
sä pyysit että jään, vaan lähdin etelään
Kai kerran mä löytäisin määränpään
Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jää
Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Nään monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elämää
Kun aurinko laskeutui laton meren taa,
niin tiesin, en sellaista nähdä enää saa.
Vaan kiiolat valojen, yön yllä talojen
Ja kaukana viittani viimeinen
Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jää
Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Nään monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elämää
Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jää
Kolmostie, kenet vie,
sillä paluuta ei lie.
Nään monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elämää