En armoa voinut hyväksyä
En kuolevaisten rajallista tietoa
Kohti jumalten lahjaa syljin
Ja sitä riemuissani halveksin
En pelastusta luokseni koskaan pyytänyt
Vain ehdotonta totuutta halasin ja syleilin
Onnea, iloja, suruja
En alhaisia varjoja voinut arvostaa
Ei veri haavoistani ehdy
Kun sydämeni raiskataan yhä uudelleen
Tyhjäksi tulemisen mahdollisuus
Autuas hiljaisuus unohduksen vesissä
Ei kuolevaisten lahjoja minulle suotu
Aeonien tuskat kannan sisässäni
Omaehtoisen ylpeyteni kirouksessa
Sysipimeän avaruuden hiljaisella pinnalla
Mestarin silmän loisteessa seuraan tähtien elämät
Ikuisen tuskan piinaavassa riemussa
Huudan syvyyteen herran nimeä
Saturnus, kylmän tähden salaisuus!
Kuin puhdas kristalli
On magneettinen katseeni
Kuoleman kaikkivaltius
Sen sielusta nostan esiin
Maailmojen julmuus
Ääneni kaiku syvyydessä