Eräänä päivänä mies tuli kysymään,
onko Rakkaus kotona, tulin käymään kylään.
Mä sanoin ei Rakkaus asu tällä nykyään,
kun sen -- meni jo perintään.
Sanoin ei sul sattuis olee Ikävälle asiaa,
ku se muutti Rakkauden tilalle asumaan.
Se sanoi et se jää tänne olemaan
kun ei sillä oo muita asiakkaitakaan.
Ei mulla ikävälle mitään asiaa oo,
mies sano, ku se aiheuttaa vaa pahaa oloo.
Enkä mä nyt jaksa taas vaipuu synkkyyteen,
jatkoi mies, lähti poispäin kävelee.
Mä pistin oven kii, menin omaan huoneeseen.
Olohuoneen pöydällä huomasin kirjeen,
siin luki: Sori en jaksa enää yrittää,
toivo, rakkaus, yritä ny ees ymmärtää.
refrain:
Ei rakkaus ei asu täällä enää,
Aaa-aa.
Mies sanoo ettei se jaksa enää,
yrittää. (yrittää..)
Ei rakkaus ei asu täällä enää,
Aaa-aa.
Ikävä asuu sen tilalla nykyään,
tilalla nykyään.
Kuinka voisin ymmärtää,
sä jätit mut yksinään,
hoin yksinään neljän seinän sisällä.
Sitten ikävä tuli mun viereen istumaan,
sano mikäs tässä kahdestaan ollessa.
Sanoin et voi Luoja, auta.
Ei Luoja auta, se on ikuisella lomalla,
se sano ja lähti pois huoneesta.
Huusin perään: Kiitos herätit mut kuolleista.
Sen lauseen jälkeen yritin käydä nukkumaan,
ja toivoin etten herää enää tähän maailmaan.
Vaan paikkaan paljon parempaan kauniimpaan maailmaan,
jossa rakkauskin sallitaan.
Miksi aina kaikki jutut on oikeestaan unelmaa,
kun arki kuitenkin jää aina kuolemaan.
Herättyäni huomaan olevani täällä edelleen,
taas huomaan eläväni eilisen.