SiitŠ aikaa on kun
hŠnet viimeksi nŠin
taitaa olla jo kymmenen vuotta
niin monta vuotta
on pyšrinyt maailma
tullakseen taas paikoilleen
Heti tunsi mut hŠn,
vaikka kertovat vuosien
paljonkin mua muuttaneen niin
NŠin hŠnen hymyilevŠn
mutta nŠin myšskin poskelle
vierŠhtŠneen kyyneleen
Ja hŠn kuiskasi kuin ohimennen
vielŠ kaivannut oon sua niin
muistatko kun silloin ennen
aina yšn yli valvottiin
lšydettiin yhdessŠ aamu
SiitŠ aikaa on kun
hŠnet viimeksi nŠin
silloin kun liekkimme sammui
vaan tahdoin taas niin
hŠnet syliini painaa,
sormet hiuksiinsa kŠtkeŠ taas
vaan niin monta vuotta on
pyšrinyt maailma
jŠttŠŠkseen jŠlkeensŠ paljon
Ja taas syttyessŠŠn
liekki polttaisi kaiken sen
mitŠ minulla on
Ja hŠn kuiskasi kuin ohimennen
taas joutunut oon lŠhtemŠŠn
muistatko kun silloin ennen
sinut sain syttymŠŠn
minŠ aina
VielŠ tahtoisin olla
mŠ kuin purjelaiva
joka kulkee vain tuulien mukaan
kartat ja kompassit
mereen vaan heittŠŠ ja
luottaa kohtaloon vaan
Ja hŠn kuiskasi kuin ohimennen
en sitŠ oikeaa lšytŠnytkŠŠn
muistatko kun silloin ennen
oli helppoa niin
vielŠ uskoin myšs elŠmŠŠn silloin