Pakolainen,
oman elämäni olen,
pakoon juosta saan,
sitä mitä kerran juoksemaan,
opin, pysähdyn, nyt vain luonas kysymään,
jos luonas saisit pysymään
Mut paikalla näytä jotain, joka saa,
minut tänne kaipaamaan,
näytä jotain kaunista,
"Silmäs näytä,
ne kuvallani täytän",
niin täytän kuvallasi,
peilit huoneessasi
tässä, pimeässä
Sä tiedät sen,
se tyhjyys, jonka hiljaisuutta peläten
huoneessani kuuntelen,
niin luulen,
on harhaa
Enkä enää paeta osaa,
paeta liikkuvaa vankilaa
Jos täytät sen,
vankilassa ole en
vaan sinä ja maailmasi,
olette huoneessani