Kosmisen kirkon tornista, katselen näitä jäätyviä maita
Muinaisen tuulen henkäykset, lausuvat kunniaa Herralle valon ja varjon
Yötaivaalla tähdet säteilevät, muodostaen kaavoja, uuden ajan nousulle
Planeettojen keskittyessä, avautuu polku, yli vanhan ja voitetun
Kun katselen näitä maailmoja, tunnen kaikkeuden virtaavan, läpi kuoren ja kudoksen, sisimpään
Kaikkinäkevän silmän pyhättöön
Ikuinen pyörä pyörii
Loputtomasti kohti uuden valon ylösnousemusta