Onks tää sitä taiteilijaelämää
Ku ensiavust herätään nenä ja kädet levällään
Mit-mit-mitä meilt vaaditaa
Eksyneit lapsia aikuisten maailmas
Se kertoo meiningistä crimesta
Efun kanssa tutustuttiin kesken joukkoflaidista
Seistiin omil jaloil, harmi vaan et tyhjän pääl
Kriminaalihuollon kriisiryhmästä
Nuorten asemilt, lähiöist ja lastareilt
Skidisti kieroonkasvaneit kaupungin kasvattei
Tai sama se on mistä mä oon kotosin
Ku samanlaisii porukoita löytyy joka kolkasta
En väitä etten ois vaihtamas päivääkään
En pysty palaamaan takas siks elän näin tänään
Opin läksyni, ehkä se on tervettä
Mun ei tarvi enää todistella mitään kellekään
Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on
Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo
Mä en palaa takas sinne, eikä sun tarvikaan
Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa
Ne sanoo et on helppo kasvaa nuorena suomes
Uutisankkuri hymyili leveesti huomenta suomes
Rimaa korotetaan, mitä sulta odotetaan
Munlaisist venattiin, et ne nuorena kuolee
Kovat kädet, lyhyet hermot
Mitä se kertoo, mulle kerrottii vaa se mitä mä en oo
En selviytyjä tai menestyjä
En yhtään mitään, mutten paennu sitä, juoksijat pakenee yhä
Liian syväl, etin kättä mihin tarttua
Otin muutoksen, ne tarjos tuomioo tai arkkua
Mut mä en leveile vaik tiedän miten satuttaa
Niin kädet on nyrkis taskus, on tarpeeks mitä katua
Taistellu pään sisäl, mä en haluu yhtään lisää
Soita suuta miten haluut, mä en kuule yhtään mitään
En yhtään mitään, eilinen sai jäädä
Tänään täällä, ne oli vääräs, mää selviydyin
Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on
Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo
Mä en palaa takas sinne, eikä sun tarvikaan
Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa
Ku katon itteeni peilistä
Alkaa naamas näkyä jo aika monta eilistä
Hei, tää ei enää taida olla leikkiä
Mut sitä saa mitä tilaa
Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on
Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo
Mä en palaa takas sinne, eikä sun tarvikaan
Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa