Sanoit, saa usva kotkan eksymŠŠn
ja sŠ katsoit maahan hetken pidempŠŠn.
Kai sŠ tiesit silloin jotain tŠrkeŠŠ,
jotain mikŠ muuttuu.
MikŠ sai mut totuudelta vŠlttymŠŠn,
jos sŠ tiesit perille et pŠŠsekŠŠn.
Nyt mŠ pelkŠŠn et sŠ saatoit yrittŠŠ, mutta mŠ en kuullut
mutta mŠ en kuullut.
Koitan ymmŠrtŠŠ,
vaik en ehkŠ tiedŠ koskaan
mikŠ sut vei, mikŠ sut vei.
En pŠŠse kiittŠmŠŠn.
MŠ jŠin aivan liikaa velkaa.
MikŠ sut sai, mikŠ sut sai lŠhtemŠŠn.
Miks mŠ pyysin kiireessŠ sua vŠistymŠŠn.
Miks mŠ luulin, et me vielŠ ehditŠŠn.
Nyt mŠ tiedŠn etten mitŠŠn tiennytkŠŠn.
IkŠvŠltŠ oppii..
Koitan ymmŠrtŠŠ,
vaik en ehkŠ tiedŠ koskaan
mikŠ sut vei, mikŠ sut vei.
En pŠŠse kiittŠmŠŠn.
MŠ jŠin aivan liikaa velkaa.
MikŠ sut vei, mikŠ sut vei..
Ja eilisistŠ parhaat, jŠi ilmaan leijumaan,
sun naurusi mŠ niissŠ kuulla saan.
Koitan ymmŠrtŠŠ
vaik en ehkŠ tiedŠ koskaan
mikŠ sut vei, mikŠ sut vei.
En pŠŠŠse kiittŠmŠŠn.
MŠ jŠin aivan liikaa velkaa.