Simma kävelee. Hän kävelee ja kävelee ja kävelee vain,
Maalinauhan hain.
Simma kävelee. Hän kävelee maljan täyteen, hän ostaa osakkeet.
Simma kävelee. Hän muistaa hinnan ja muuttaa pois ja laskee syvänteet.
Simma kävelee. Hän tieni mainosta valaisee ja on.
Hän kadehtien kaataa kulissit.
Simma kävelee. On liimautuneet laihat suut, kädentyneet ja.
Simma kävelee. Nyt saapuu meidän sankarimme kengät kädessään.
Simma kävelee. Loppuu levy, "feidaa sumuun", aaäl muistuttaa.
Simma kävelee. Kuuluu vastaus, vaihteet toimii.
Viheltäen sammuu lasten kuu.
Näin unta että osasin juosta. Putosin kärryiltä ja satutin pääni.
Avasin laatikon:
"Miksi ajan hengen täytyy vaikuttaa? Miksi nostalgia saa joraamaan?"
Simma Kankinen. Hän erottaa aamun illasta, hän torjuu laukauksen.
Hän tuntee päävärit. Hän etsii silmillään äänen lähdettä.
Hän on puolikas. Hän sanelun mukaan ajattelee, tuntee itsensä.
Simma todetaan syyttömäksi syntymäänsä. Hän vaatii vastauksen!