Nousen syvyydestä vihani viemänä
Kantakoot raivoni elementit hedelmää
Kipinä voiman syttyköön liekkeihin
Unesta tuhon sielu herätköön
Enää eivät kahleeni ole olevat
Vangitsijani kuin teuraat
Pelon ja valheen yhdistämät
Painavat päänsä teräni alle
Luoden tieni tuskan ja veren
itseni nostan elämienne ylle
Polkuni on voiman ja tuhon
Arvoni vailla sääliä ja armoa
pakopaikkaa etsien omasta kodistaan
Löytäen tiensä tuomioni alle
Rakennan jäännöksistä maailmani
Luon veren maalaman unelmani
Juon loppuun raivoni maljan
Siitä voimaa imien
Juon loppuun vihani maljan
Ympärilleni tuhoa kylväen
Этот текст прочитали 359 раз.