Suunnitelmiin on helppo luottaa,
jos niihin ei suostu kukaan.
Lahjamatka pohjoiseen,
mä en haluaisi lähtee mukaan,
mieluummin tähän jään, yksin jään.
Sen matkan tekisin etelään,
kunnes ennen pitkää
samat lauseet eri suusta
hallusinaatio jostain kauniista,
tiedän, se vangitsee, se vangitsee.
Ei kenenkään, (ei kenenkään)
Ei kenenkään, (ei kenenkään)
Mä luulen, se on itsestään selvää.
Ei kenenkään, (ei kenenkään)
oo sitä kai niin vaikee ymmärtää.
Joku tietää.
Joku näkee pidempään.
Saavut tuttuun kohtauspaikkaan,
tulen vastaan puolimatkaan,
niin lupaukset rikottiin, ne rikottiin.
Neljä seinää, hyvin eristää
ja laatikosta täydellistä elämää.
En kaipaa enempää, en enempää.
Ei kenenkään, (ei kenenkään)
Ei kenenkään, (ei kenenkään)
Mä luulen, se on itsestään selvää.
Ei kenenkään, (ei kenenkään)
oo sitä kai niin vaikee ymmärtää.
Joku tietää.
Joku näkee pidempään.
Röntgen katseesi kai maailmaa parantaa.
Huippuseura voi hylkiötkin pelastaa.
Ja tää ei vie mihinkään.
Ei kenenkään, (ei kenenkään)
Ei kenenkään, (ei kenenkään)
Mä luulen, se on itsestään selvää.
Ei kenenkään, (ei kenenkään)
oo sitä kai niin vaikee ymmärtää.
Joku tietää.
Joku näkee pidempään.
Ei kenenkään, (ei kenenkään)
Ei kenenkään, (ei kenenkään)