Täällä minä olen niinkuin olen aina ollut
Ja tulen varmaan aina olemaan
Ajan orja minä kahleitani kannan
Aina hämärästä hämärään
Jos myisin itseni tänään
Ostaja joutuisi pettymään
Aina toistan lausetta samaa
Kivestä et tulta väkisin saa
Kun unelmat mielen pelloille palaa
Eikä löydy Sateentekijää
Pyhä Isä meiltä kasvonsa salaa
Ja onni karttaa etsijää
Pienet murheet suurenee ja maailma pienenee
Kun kaikki mitä toivon, aina minua pakenee
Ehkäpä joskus irti päästän, en tänään kuitenkaan
Tänä iltana en astu kadotukseen
Ehkäpä läpi tähtitarhan joku minua katselee
Hänen silmissään en vaivu unohdukseen
Aina sataa vaikka aurinko paistaa
Ja tiedän mitä se tarkoittaa
Vierailta huulilta vereni voin maistaa
Minä vuodan kuiviin
Toivo vaihtuu katkeruuteen
Kuolee usko ihmiseen
En enää nouse aamuun uuteen
Vaan pimeässä lähtöä teen
Luojan luoma matkalla kotiin
Aina eksyy uudestaan
Ehkäpä joskus irti päästän, en tänään kuitenkaan
Tänä iltana en astu kadotukseen
Ehkäpä läpi tähtitarhan joku minua katselee
Hänen silmissään en vaivu unohdukseen
Hukun uneen pimeään
Yksin tyhjyyteeni jään
Niin kyllästynyt elämään
Unohduksen puutarhaan, loppuani katsomaan
Kaipaan luokse Sateentekijän
Ehkäpä joskus irti päästän, en tänään kuitenkaan
Tänä iltana en astu kadotukseen
Ehkäpä läpi tähtitarhan joku minua katselee
Hänen silmissään en vaivu unohdukseen