Käy harvakseltaan tuhkaan
Maa alleen hautaa kaivaa
Routaan jäljet kuin vihatun tunteet, ne
Painautuu...
Kauas kantaa viha mielen
Vanhat peittyneet kaunat jälkiin
Oli värittyneet harmaaseen
Viima raiskasi kaunat kielen,
Kun veri vetää puoleensa...
Kun veri vetää puoleensa!
Läpi käy vanhus luineen rämeen taa
Periksi anna ei tuskissaan
Kulkee tuo rampa raajoistaan
Päätyy luo rotkoisan vuorimaan, se
Merkkinä on, portaalin tuonelan
Ovena mahtavan manalan, vie
Aatteet jo kohti kuolemaa, kuin
Huutoon mies riivattu parahtaa!
Kun vaihtui valta saivat alkunsa raadoista, alkunsa raadoista
Irvokkaasti ne nyt meitä parjaa, nyt meitä parjaa
Metsään eiliset tulivat jälkeensä heidän, jälkeensä heidän
Siellä valtavat lihaisat riennot, kuolleet lihaisat riennot
Raatoi päivää arvet
Aukoi haavat vanhat
Jäljet valui vaan juos'
Raivo kurkussaan
Saalistaan kantaa
Uhratun luo, pois
Vain värjätty harmaa
Punaan tuhraantuu
Marraksen maa, kuolleet
Huudot uumenten
Vain kohtalo saa ajan lait taittumaan