Sun silmiä aristaa
hän tupakkaansa karistaa
sä tiedät miten tässä vielä käy
Hän sun tarinaasi imee
koko ajan ahnaammin
kun sun maailma on pimee
hänellä on paremmin
sä siksi vuodatat sun huolet
hän hiljaa hymyilee
ja kun kyyneliäs nuolet
hän haukottelee ja lausuu
Niinhän se on
kaamean onneton
on se joka ei saa rakastumaan
itseensä ei ainuttakaan
voi sua, onneton
noinko vaikeeta se on
kummaa miten et saa rakastumaan
itseesi et ainuttakaan
yhtään ketään
miten säälittävää
Sun silmiä aristaa
hän tupakkaansa karistaa
sä tiedät miten tässä vielä käy
Hän kiusaa sua ja vainoo
ivapuheillaan
hän on silti ainoo
joka saa sut hikoomaan
hän viipyy vielä pitkään
sä toivot pidempään
miten silloin häpesitkään
kun ensi kerran hän lausui
Niinhän se on...
Ja kun hän on muualla, kun hän on pois
sinut pelko ja turtumus täyttää
jos toiveet ois totta ne kauniita ois
nyt ne kaikki sun virheesi näyttää