Kaunis tyttö käytävällä kirjaston
haukkaa omenasta raitatossuissaan
Sotkutukka laittaa bassokotelon
lukupöytää vasten nojaamaan
On Jaska työtön nykyisin
se laittaa Waltarin laukkuunsa ja kättään heilauttaa
Mä tulin kirjoittamaan rakkauslaulun
En sitä kiinni saa, pakenee ilmaan
riimit runoilijaa kuolevaa
Mullonikäväsua
on ainut rivi jonka valmiiksi mä saan
Selaan läpi hyllyt runo-osaston
jos jokin sytyttäis leimahtais
Aina läsnä aina saavuttamaton
tämän kerran jonkinlaisen muodon sain
Lasta toppatakissaan raskas äiti komentaa
jos ne sattuis mua katsomaan
mä hymyilisin niille
En sitä kiinni saa, pakenee ilmaan
riimit runoilijaa kuolevaa
Mullonikäväsua
on ainut rivi jonka valmiiksi mä saan
Neiti olkaan koputtaa kohta suljetaan
kello alkaa lyödä kahdeksaa
Mä otan bussin töihin postikeskukseen
En sitä kiinni saa, pakenee ilmaan…
Этот текст прочитали 148 раз.