Minä tahtoisin levittää nämä siivet.
Kohottaa joka repaleen.
Hajottaa pois sankat synkät pilvet.
Vaihtaa tahrat vapauteen.
Mutta kahlehdittu oon niin kuin muutkin.
Näihin tomuisiin siteisiin.
Siksi odotan, luotan milloin tuutkin.
Sinä näät näihin kipeisiin.
Eikä mun tarvitse ymmärtää kun mä sinut tuntea saan.
Luulen on määränpää enemmän kuin aavistankaan.
Uskon mut sinne vie luotettava tie eikä mun tarvitse ymmärtää.
Minä uskon rakkauteen joka suoraan kohti käy.
Suorin katsein lähestyy joka näyttää totuuden sielläkin missä sitä ei
oikein tahtois hyväksyy.
Ja sen tulen jonka saat sinä yksin eläväksi puhaltaa.
Siksi odotan, luotan saan sylityksin tuntemisessas uskaltaa.