Katson läpi harmaan kiven
Mustan teräksen portin
Lyijysiivin en voi lentää
Luoksesi syleilyyn,
En vapauteen
Nousevat muurit
Joita en voi ylittää
Viiltävät terät
Ruumistani haavoittaa
Peili heijastavan tyhjyyden
Sieluni tuhoaa
Jälleen murskaudun
Vasten kylmää maata
Viimeiset voimat &
Ainoat toiveet murskaten
Kylmän talven viimeinen syleily
Sulkee silmäni, päättää matkani
Vaivun uneen syvään, putoukseen ikuiseen
Eteen korkeiden muurien
Eteen pimeän valon
Этот текст прочитали 174 раз.