Kaksiteräinen miekka
Ja kielletty ihmisyys
Virran kaksi suuntaa
Eläin taikka Jumala
Omaan sydämeeni on peitseni suunnattu
Sen terän riemulla isken rintaani
Auki revityn sydämen kammiossa
Häikäisten loistaa ylihengen pyhää valoa
Syvään viilletyt urat
Sielun kudoksessa
Kadotuksen kolkko kaiku
Hiipii näyttämölle uusi olento
Kunnia olkoon Mestarille!
Hänen maljaansa olen vereni vuodattanut
Sinne kerta toisensa jälkeen jotain itsestäni jättänyt
Sen Saatanan sanaton kauneus
Sielun suunnaton kadotus
Syvän tuskan riipivä riemu
Ovat perhosen siivet viimein auenneet…
…Ja katkenneet
On miekkani titaanista valettu
Ruumiini puhtaasta tulesta
Silmissäni tähtien kimallus
Vasen käteni vihani voima
Veri Mestarin miekasta valunut
Tähän maljaan vuodatettu
Sen totuus on kirjoittamaton
Этот текст прочитали 212 раз.