Hiljainen lahti on
päilyy pinta
Oottaa kai laivojaan ulapoilta
Laituri notkuu
Katveessa honkain
Kun sen varjo luovii rantaan
Taas soihdut syttyy, nuotioita tehdään
Kun saapuu veljet, taistelut on takanaan
Vaan purjeet repeilleet roikkuu mastossaan
Veritahrat keulakuvan maalanneet
Verilaiva
Sen kyljet vettä hörpänneet
hiljaa lahoilee
Raadot peittää laudat mustuneet
Ei veriveljet enää aamunkoita nää
Vain muisto ruosteinen rohkeudesta jää
Aurinko nostaa päänsä takaa metsien
tunnit kuluu, laskee taakse myrskyisten
Pimeiden merenselkien syleilyyn
Laskee myös ruumisvenho liekehtien
Näin loppuu taival monen
Se mustaa muistot kullallaan
Ja elo horroksessa monta kuuta käy
Vaan mikä parempaa
Kuin kuolla taistellen
Puolesta heidän jotka oottaa kotiin halki vuosien