MŠ nŠin jo kaukaa, kun hŠn saapui
mun oven viereen
ja sitoi hevosen mun puiseen kaiteeseen.
EikŠ hŠn peremmŠlle tullut,
katseli siinŠ vain,
kun hŠnen vaatteet hain eteiseen.
HŠn sanoi:
"ElŠmŠ on lyhyt,
eikŠ hŠn ollut vielŠ lšytŠnyt
sitŠ mitŠ hŠn on etsinyt".
HŠl' oli silmissŠnsŠ jano
ja vaikka mŠ nŠinkin sen,
otin hŠnet vierellein mun elŠmŠŠn.
Ja siinŠ seistessŠni viel' kuulin,
kun preeria kauemmas,
hŠntŠ kutsui tuonnemmas etelŠŠn.
Ja elŠmŠ on lyhyt,
eikŠ hŠn ollut vielŠ lšytŠnyt
sitŠ mitŠ hŠn on etsinyt.
Ennen kuin nousi ratsullensa,
laski kŠden poskellein
ja kysyi: "Oi, tyttšsein, mua ootathan?"
Ja vaikka sydŠmeni viel' toivo,
jŠrkeni ennusti: on tuol' joku vielŠ varmasti
munkaltaista ilman.
MŠ sanoin:
"ElŠmŠ on lyhyt,
enkŠ mŠ oottaa enŠŠ pystynyt.
PŠivŠ laskee pian, lŠhde nyt!"
Niin lŠhti hŠn ja rakkautensa
vei kauas mukanaan,
rinnan alla suurempaan maailmaan.
MŠ siinŠ lakaisin kuistin ja oven
auki jŠtin toiselle, etsijŠlle uudelle,
joka jo kotiin kaipaa.
MŠ mietin:
"ElŠmŠ on lyhyt,
mut onko vielŠ koskaan kukaan lšytŠnyt
sitŠ mitŠ hŠn on etsinyt?"