Samein silmin seuraan haituvaa
Käsi nousee verkkaan, kohoaa
Sisäpuoli lämmin, tyyni vetelyys
Sattuu lempeämmin, läpi, kosteuden rämmin
Tunnen tuoksun, maistan sulan metallin
Valun hiljaa läpi teräsbetonin
Meri ottaa purjelaivan,
aarteet saaren maahan kaivan,
onko vielä aikaa, on tai ei,
sen ajatuksen joku multa vei!
Nyt ei mikään voi mua pelottaa
Ei mua kiinni mistään heikkoudesta saa
Miellyttävän turta, saatan nukahtaa
Olo on kuin olmin, hitain liikkein kiinni solmin
kaikki haavat, ruhjeet, tunteet revenneet
hyvin tietoisesti tämän kaiken teen!
Tuntuu ihanalta, kun sänky viedään alta
Onko vielä aikaa…
Linnut laulaa, mua se naurattaa
Pieni poika soittaa viuluaan
Menninkäinen puun taa katoaa
Tiedän sen, ja leijailen,
Leijailen , pois leijailen,
leijailen!
Tiedän että mistään mitään tiedä en!
Kaikki haavat, ruhjeet, tunteet revenneet,
hyvin tietoisesti tämän kaiken teen!
Tuntuu mahtavalta, kun sänky viedään alta
Mä havahdun ja suljen radion
Laskeudun, jo aamu tullut on!