Kuu nousee ylleni, niin synkkänä piirtyvät
varjot öisen metsän vääristyen nietoksiin
joulukuun silmissäni surun jäätämissä.
Autiona siintää Lapin tunturit
horisontissa siniliekkien roihutessa
valottomina hiljaisessa yössä, kaukana
takaa metsien.
Varjoissa... Hiljaisuus vallitsee varjoissa
Lailla erämaan susien vaellan jäiseen
yksinäisyyteen aina pohjoiselle merelle asti
yksin pimeydessä, vain talvikuu mustalla
taivaalla ylläni. Olen yksin ikuinen
ajattomassa valtakunnassani.