Ikuisesti on kirottujen talvieni valtakunta
ollut Pohjolan myrskyissä. Maillani ei
paista aurinko lämmittäen, yö on ikuinen
kuutamoineen. Lumimainen jää, kylmä peili,
kauniimpaa ei olekaan. Lumen peittämät rinteet,
laakeat ja metsät... rakkainta
minulle.
Joka yö laulavat lapseni minulle kuun
hymnejä, ulvovat sen kauneutta. Silmäni
lepäävät talvimaisemissa, sieluni niissä
ylväänä vaeltaa. Turinsissa valtakuntani
tunnetaan nimellä Hel. Lumen, jään ja
pakkasen ikuinen, muinainen maailma.