Kirkkaita värivaloja, raitoja sateenkaaresta.
Rantoja jossain kaukana, haaveita varastettuja.
Ei niitä koskaan omaksi saa.
Edenin linnut oksalla, ne laulaa paratiisista.
Kun niiden ääntä kuuntelee, niin kaiken tahtoo itselleen.
Ja tietää, ettei omaksi saa.
Ja meitä virta vie, niin nopeasti, sinne hukkuu moni lapsi.
Ei kukaan kättä anna, jos siivet eivät kanna, virtaan vajoaa.
Aivan kuin lapsen sadussa, jossa on toinen maailma.
Kaunis ja kultaa hohtava, se särkyy kosketuksesta.
Jos voisin lentää, sinne löytäisin varmaan.
Voisinpa löytää, kaiken löytäisin varmaan.
Ja meitä virta vie, niin nopeasti, sinne hukkuu moni lapsi.
Ei kukaan kättä anna, jos siivet eivät kanna, virtaan vajoaa.
Lauluja paratiisista.