k?til? kehaisi ensisynnytt?j??,
potra poikalapsi m?tk?hti maailmaan:
kiljuvat kuusi kiloa.
ja niin, niinp? niin,
ensi kerran niin pudottiin.
ja matkalla kehtoon
tai tuonen lehtoon,
miten vaan,
me pudotaan...
.tarhoihin, kouluihin ja virastok?yt?viin.
poikapolo ?idilt??n pyysi niin:
"emo, minut s??st?, pahasta p??st?!"
ja niinp? jo
toistamiseen pudottiin, oi!
?iti vapisevaa varsaansa
syleili,
t?yt?isi lankulta tyhjyyteen, lauloi:
alassy?ksy alkoi nyt,
siit? kukaan ei kiinni ota.
on hyv? haltijatar hylj?nnyt meid?t,
ja Luoja antanut pudota.
siis veli pysy vaiti vaan,
silmiin pimeytt?kin tuijota
kun kutsuu urheita uhrejaan
h?n joka antoi meid?n pudota.
meid?n on annettu pudota"
Luojan pikku piipert?j?t putoavat
sy?den, juoden, itkien, iloiten
menev?t, lis??ntyv?t,
t?ytt?v?t taivaat ja maat.
kunnes joskus jokaista vuorollaan
tullaan kutsumaan:
unessa y?ll?
tarkoin yksityiskohdin kerrotaan,
miss? ja milloin kutakin odotetaan...
alassy?ksy jatkuu nyt...
eik? t?h?n leikkiin l?hde kysyttyn? keist?
kukaan,
omille harharetkilleen jokainen vain viskataan
mukaan...
ja jonain aamuna h?n pakkaa laukkunsa,
astuu autoonsa, ja ties minne ajaa...
.suuren mets?n taa, miss? autio maa
kraatteria valtavaa ymp?r?i. sen reunalla
h?n riisuu takkinsa, h?n riisuu paitansa,
housut, keng?t, hattunsakin nyt unohtaa,
sulkee silm?ns? ja luottaen onneensa
kuilun syvyyksiin h?n sukeltaa:
putoaa minuutin, putoaa toisenkin,
putoaa pumpuliin, ollen perill? kai.
silloin h?m?r?st? esiin hymyilev? hahmo
astuu, kysyy: "milt? tuntui?
ei hullumpaa, vai?"