kävelen storen kadun laitaa, kun kevät tekee tuloaan
ja ihmiset rikkovat kuoriaan
saaden sen aikaan
rauhan tunteen, yliluonnollisen
ja pelkää enää en
pelkää enää en
korvalappustereoissani raikaa rahmaninov
enää kykene olemaan minä en tunteeton
kykene en olemaan tunteeton
jää sulaa katuojaan
liikennemerkkiin nojaan
suljen silmäni, hengitän syvään
kasvatan uskooni kaikkeen hyvääm
vajoan keväthypnoosiin hivelevään
todellisuudentajuni hylkään
todellisuudentajuni hylkään
sha-la-la-la-la-la-la pinnistin läpi myrskyn ja pimeyden
läpi kuuden hyytävän kuukauden
barcelonasta unelmoiden
sha-la-la-la-la-la-la pinnistin läpi loskan ja pakkasien
läpi sydämeni syvien paleltumien
sörkän kurvissa laitatien sauli
paidan nappinsa repäisi auki
viritti ilmoille riemuhuudon
antoi hienolle rouvalle suukon
"hyvästi hyytävät aseman vessat,
tutuksi tulleet katujen kissat!"
hän ottaa suunnakseen katvepuiston
virittää mielessään nuoruusmuiston
virittää mielessään nuoruusmuiston
sha-la-la-la-la-la-la pinnisti läpi myrskyn ja pimeyden
läpi kuuden hyytävän kuukauden
-puistosta unelmoiden
sha-la-la-la-la-la-la pinnisti läpi loskan ja pakkasien
läpi sydämensä syvien paleltumien
minä lupaan sen sinulle kesä
en tätä hetkeä unholaan jätä
lemmin mä nurmellas kiihkoa täynnä
ja laineitasi varpaillani silitän
poimin mä kukkases korvani taakse
tanssin läpi yön yöttömän