Pilvet liikkuu, mut mä pysyn paikallani. Pitäs jatkaa taivaltani, viel pitkä taival, dani.
Mun 15 minaa venyny kymmeneks vuodeks. Joka yö eri vuotees, eri hotlahuonees
Mä vedän täysii, niin vitun kovaa. Niin kovaa, ettei klovnin kyyneleitä kukaan hogaa.
Menestys tässä maassa ku pahin rikos. Kateus ansaittava, mut missä seisoo se kiitos.
Pois matalaliidost ees viikoks. Baby tarvii rehabii, detox.
Toisin kun luulit, huipulla aika yksinäistä. Mis se oikee mulle, voisko se olla yksi näistä?
Kaikenlaisii noitii, tekee paranoidiks. Haikuli taikuri, ei mul oo taikavoimii.
Ei, mä en oo yli-ihminen. En pääse läpi näiden kilpien.
Nopee elämä vilistää edes silmien. Otan siitä kaiken irti, ees pilki en.
Ja silti en masennu, vaik sää kuinka pilvinen. Joten laula, wava pilvinen.
Ei riitä askeleet taittaa matkaa mun.
Mieli taistelee ja mä antaudun, kun
Laulan viimeisen, laulun viimeisen.
Matka viimeinen voi mut vihdoin pelastaa.
Ja välil tää tuntuu vaan yhelt isolt pilalt, ku mikään ei tunnu kivalt, koti ei tunnu himalt.
Eikä rinnast lähe millään kipu tää, ja pinna palaa, oon ku pahin vittupää. Perkele!
Yks askel eteen, taas alas kaks. Tää on kylmä maailma, kutsun tätä alaskaks.
Ei jaksas, haluis vaan laittaa kaiken paskaks. Parasta vaan luovuttaa enneku tää käy liian raskaaks.
Mut menestyksest ei oo helppo luopuu, mut siit on helppo juopuu.
Helppo ratkee siihen, mut en aio katkee siihen. Stadi helvetin kaupunki, suojelusenkeleiltäki katkee siivet.
Ku paskaa sataa ku esterin perseest, eikä tervehditä, haluu vaan vetää...
Pöytä täyteen, kaikki mun laskuun. Jäjähdyksist tulee katkuu, shown pitää jatkuu. jes, tän shown pitää jatkuu. joten laita se kaikki mun laskuun.
Koska shown pitää jatkuu, ja se jatkuu, ja se jatkuu näin.
Ei riitä askeleet taittaa matkaa mun.
Mieli taistelee ja mä antaudun, kun
Laulan viimeisen, laulun viimeisen.
Matka viimeinen voi mut vihdoin pelastaa.
Ja haluun olla se kuka tänne jää, en kuka lähti. Pahin pelko olla baarin kulmassa sammunut tähti.
Täs vauhdis kaunis mieli helposti särkyy, ku salamat välkkyy, ne takana kärkkyy.
Työtä, työtä pitkin päivää, pitkin yötä. Jokasen mun tyttöystävän menettäny tän myötä.
Mutten kanna kaunaa, mä kannan tät taakkaa mun harteil, vaik se painais miljoona paunaa.
En sopinu laumaan siihen samaan boksiin, vaan kieltäydyn olemast tän systeemin tamagotchi.
Puhut paskaa, en käännä sitä samaa rotsii. Nähny kun lammas muuttuu sudeks, kuningas sammakoksi.
Ne selkään taputtaa sillon ku luistaa, mut seuraavas hetkes ei sua kukaan muista.
Ei mikään ikuista, mutten koskaan ku yks näistä muista. Muista se kun tän ikuistat.
Ei riitä askeleet taittaa matkaa mun.
Mieli taistelee ja mä antaudun, kun
Laulan viimeisen, laulun viimeisen.
Matka viimeinen voi mut vihdoin pelastaa.