Taas yöllä heräsin, muistin, unohdin päivän sen.
Näin kasvoillas kyyneleet, kasvosi kuihtuneet kertoivat sen.
Lähdit varoen, muistot mustat susta vain jäi.
Muistot, jotka elävät läpi elämän.
Ja mikä ei tapa, se vain vahvistaa, ei siihen voi kuollakaan.
Mutta joskus yöllä heräilen ja muistan sen.
Mitä silloin tapahtui, pian jälkeen päivän sen.
Kun lähdit varoen, muistoja kauniita susta vain jäi.
Muistot, jotka kuolevat kunnes ne unohdetaan.