Tie jossain yšn ja aamun taitteessa
Valkoiset viivat pitkin asfalttia
En anna itselleni anteeksi
jos mŠ tyrin ja myšhŠstyn
Kun ruoskin rattia, se antautuu
Vauhdissa kahdensadan risteykseen
Sulaa maisema ja vihdoinkin aamu kosii
Ja pŠivŠ saa
MŠ synnyin tahtomaan sut
Synnyin tahtomaan sut
MŠ synnyin tahtomaan
Synnyin tahtomaan sut
Nyt roikun lipareessa tyyneyden
Ja pakkaan kuplamuoviin tuliaiset
En osaa kieltŠ joudun kahlaamaan
Sanakirjaa hekuman
RiennŠ jo rimakauhu helvettiin
MŠ tarjoan tilukset ja puutarhan
Jos menee myštŠjŠiset turhuuteen
Sitten menee jŠrki myšs
MŠ synnyin tahtomaan sut
Synnyin tahtomaan sut
MŠ synnyin tahtomaan
Synnyin tahtomaan sut
On mŠŠrŠnpŠŠni sun lanteet, pistŠn rukkaset jalkaan
TyšnnŠn kŠteni usvaan, koitan pulssia sen
Kun kylmyys kangistaa aivot, heitŠn viimeisen voltin
Olen rakkauden tyštšn, synnyin tahtomaan
Kun ovi narahtaa vihdoin, kuulen sydŠmen lyšnnit
TiedŠn etten voi kŠŠntyŠ enkŠ tahdokaan
Sun vartes ujolta nŠyttŠŠ mutta tiedŠn sen huijaavan
Kuin riivattu leija synnyin tahtomaan sut
Synnyin tahtomaan sut
MŠ synnyin tahtomaan sut
Synnyin tahtomaan sut
Tie jossain yšn ja aamun taitteessa
Valkoiset viivat pitkin asfalttia
Ojan pohjukassa liplattaa pieni puro
AlaspŠin
On mŠŠrŠnpŠŠni sun lanteet, pistŠn rukkaset jalkaan
TyšnnŠn kŠteni usvaan, koitan pulssia sen
Kun kylmyys kangistaa aivot, heitŠn viimeisen voltin
Olen rakkauden tyštšn, synnyin tahtomaan
Kun ovi narahtaa vihdoin, kuulen sydŠmen lyšnnit
TiedŠn etten voi kŠŠntyŠ enkŠ tahdokaan
Sun vartes ujolta nŠyttŠŠ mutta tiedŠn sen huijaavan
Kuin riivattu leija synnyin tahtomaan sut
MŠ synnyin tahtomaan sut
Synnyin tahtomaan sut
MŠ synnyin tahtomaan sut
Synnyin tahtomaan sut
MŠ synnyin tahtomaan sut
Synnyin tahtomaan sut