Nään oven punaisen se liian kirkas on
vain mustaa haluan väri muu on mahdoton
Vaikka tytöt kulkevatkin kesäpuvuissaan
pois käännän pääni en voi jäädä katsomaan
Nään vain nuo mustat autot kuin ne tässä ois
ne veivät kukkaset ja rakkaimpani pois
Ja kansa vilkaisee vain kesken kiireiden
joku syntyy kuolee juttu jokapäiväinen
Kun katson sisimpääni näen mustaa vain
ja oven mustaksi mä maalaan huoneessain
Sitten ehkä kestän kaiken hiukan helpommin
koko maailmani musta on kuitenkin
Ei aallot vihreät nyt liity sinisiin
En pysty tajuamaan sulle käyvän niin
Jos katson länteen kauas jälkeen auringon
näen ehkä hymyn ennen kuin taas aamu on