On itkuvirret nilkkoihinsa kahleiksi sidottu
ja ruisleipänsä sisään on kivi leivottu
reppunsa on murheista, painajaisista ommeltu
kasvoilla hymy hyytynyt Iskelmien kaiho on vaalentanut hapsensa
ja samalla myrkyllä hän saastuttaa lapsensa
kirosi ja meihin loi vihaavan katseensa
eikä siihen tyytynyt
Ja hän lausui sanoja, joista nyt saa
nauttia koko kansa ja pohjoinen maa:
"Jos iloitset, älä sitä muille jaa
ole yksin oman surusi kantaja
himoitse sitä mikä on toisen omaa
vaihda vaimosi naapurin rouvaan.
punainen tupa, perunamaa, ranta ja
tila-auto olkoon onnesi antaja!"
Se Jumalasta, Kekkosesta seuraavana on
elämänsä on suoritus kuin tammikuu tipaton
lippu puolitangossa pihallansa aina on
uskoo samaan lottoriviin
Se osaa juhlia vain vappuna tai juhannuksena
laulunsa soi kaihona ja kaipauksena
se itsepäinen luupää makaa haudattuna
palvottuun mausoleumiin