Ajelehdin yhä kauemmas sinusta
Annan virran viedä mukanaan
Löydän parannuksen, löydän pelastuksen
En halua nousta koskaan
Elämän ruuhkan äärellä kuuntelen
Turhuutta, valheita, rumia sanoja
Niistä yritän löytää vastauksen
Kysymyksiin joita, ymmärrä en
Valan päivän yöhön hohtamaan
Josta en voi löytää enää mitään kuitenkaan
Katson hetkeen ajattomaan
Joka kertoo mistä tulen ja kuka olenkaan
Taas henki kulkee paremmin
Muistan jälleen mitä vihasin, mitä rakastin
Silti raavin ihoani
Silti hikoilen tuskissani