Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
Joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
Jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhŠŠllŠ orressa vielŠ on vain
Se hŠkki, mi sulkee mun sirkuttajain.
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan.
Oi, murheita muistaa ken vois laulajan?
Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
Istun oksalla uljaimman puun.
Miss' siintŠŠpi veet, viini on vaahtovin
Ja sŠŠ aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mŠ kauniina nŠŠn,
Ah', tŠŠ kaikki hurmaa ja huumaapi pŠŠn.
Ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
Sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!
SŠ tŠhdistŠ kirkkain nyt loisteesi luo
Sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
SŠ siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistŠŠn mŠ saa,
On armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian,
Ja soi aina lauluista sointuisimman.