Johtoporras yskŠisi: "TŠssŠ laulussa on terroristi.
Se on monille ei-toivottu laulu."
No, mŠ kannoin kitaraa. TŠytyi sitten kantaa sekin risti,
ettŠ tein kai ei-toivotun laulun.
Nuori tyttš kyseli: "Et kai enŠŠ laula kuolemasta?
Kai lopetat ei-toivotut laulut?"
Luulin, ettŠ laulan vain siitŠ mitŠ tŠŠllŠ tulee vastaan.
Vai teinkš ei-toivotut laulut?
NiistŠ, jotka yli jŠi tai kiiltŠvistŠ kuvista pois kannettiin
teen ne ei-toivotut laulut...
Niille, joille enne mua samat rikkinŠiset aiheet annettiin:
ei-toivotut laulut.
Siksi, etten tŠnŠŠnkŠŠn tikahtuisi arkipŠivŠin tylsyyteen:
ei-toivotut laulut.
SillŠ jollen niitŠ tee, niin enpŠ tiedŠ mitŠ enŠŠ tŠŠllŠ teen.
Teen ei-toivotut laulut!
Voi olla ettŠ saan niskaan kylmŠŠ vettŠ
ja parvekkeilta perŠŠn huudetaan:
"Etkš jo lŠhde muualle, taivaan tŠhden,
ei-toivottuja lauluja laulelemaan?"
Joskus mietin ihmisiŠ, joita kiusaa aivan pienenpienetkin
ei-toivotut laulut...
EhkŠ syy on minussa? Saatan olla jollain lailla sekaisin,
kun teen ei-toivotut laulut.
SillŠ niin kuin itsestŠŠn saapuu sŠkeistšt ja jŠlleen soimaan jŠŠ
ei-toivotut laulut.
EhkŠ niin tarkoitettiin? EhkŠ annetaankin jostain ylempŠŠ
ei-toivotut laulut?
Voi olla ettŠ saan niskaan kylmŠŠ vettŠ
ja parvekkeilta perŠŠn huudetaan:
"Etkš jo lŠhde muualle, taivaan tŠhden,
ei-toivottuja lauluja laulelemaan?"
Mutta laulan vaan.
En osaa peiliŠ kaihtaa
ja pŠŠtŠ en ryhdy vaihtamaan.
Laulan vaan:
en saata uskoa, ettei ne mahdu nŠin suureen maailmaan.