Laura tietää sen, miltä tuntuu olla onnellinen Laura tietää sen, Laura muistaa ilona ja säteet sen kuin eilisen.
hän korjaa vanhan naulakon ja siivoo tyhjän asunnon eikä kukaan pyydä väistämään.
hän täyttää pahvilaatikon ja sulkee päältä radion, kuuluuko vieraskirja säilyttää.
Laura tietää sen, miltä tuntuu olla onnellinen.
Laura tietää sen, Laura muistaa valon, joo, hän muistaa sen kuin eilisen.
Oli ovet, huoneet, muodoissaan, oli maailma vihdoin tolkuissaan, nyt hän heittää roskiin verhoja.
kun kahvi alkaa tippumaan menee lattialle istumaan ja peiliin katsoo ihminen.
Hän sieoo eessä portaiden ja puree huulta nyökkäilen, onks tää aina, aina näin vaikeaa.
niin sydän junnaa paikallaan jos ei tunne hyvää muttei pahaakaan, hän käyttää kuoren avaimen.
Laura tietää sen miltä tuntuu olla onnellinen, Laura tietää sen.