SyyttšmŠnŠ syntymŠŠn sattui hŠn
tŠhŠn maahan pohjoiseen ja kylmŠŠn,
jossa jo esi-isŠt juovuksissa tottakai
hakkasivat vaimot, lapset jos ne kiinni sai
Perinteisen miehen kohtalon
halus' vŠlttŠŠ poika tuo
En koskaan osta kirvestŠ,
enkŠ koskaan viinaa juo
muuten juon talon
Lumihanki kutsuu perhettŠ talvisin,
vaan en tahdo tehdŠ koskaan lailla isin
Mut kun tyšnvŠlityksestŠ tyštŠ ei saa,
hŠlle kohtalon koura juottaa vŠkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi taas herŠŠ henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa viinakauppaa
Se miehen epŠtoivoon ajaa,
kun halla viljaa korjaa
KeskeltŠ kylmŠn mullan hiljaa
kylmŠ silmŠ tuijottaa
kun kirves kohoaa
KeskeltŠ kumpujen, mullasta maan
isŠt ylpeinŠ katsovat poikiaan
Tyšttšmyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
TŠmŠ tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin jŠrviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesŠŠlin mŠŠrŠŠ
ei mittaa jŠrki, eikŠ KŠrki mŠŠrŠŠ,
jonka lauluissa hukkuvat elŠmŠn valttikortit
ja kiinni pysyvŠt taivahan portit