istun sateenkaaren siltaa yksinäin
vain levotonta virran juoksua vierelläin
niin kauan kesti kun juoksin vastatuuleen lähelles
sateenkaaren luona en tuntenut tuskaa
kesämekon tuoksu täyttää muistojeni tien
vielä vähän aikaa sen kyyneleeni luo vien
huulet kättä vasten etsin jostain sun huutoas
sateenkaaren luona ei mua kuule kukaan
mirah, mirah
et tullut mua kesämekossa vastaan
mirah, mirah
et tullut edes sanomaan näkemiin
näen sateen ja auringon, on kettujen häät
pääni polvien välissä muurahaisten leikkivän nään
minun rakkauteni sattui päivään värien
sateenkaaren luona kyynel värinsä muuttaa
olen tullut paikkaan mistä näen yli merien
ilman sinua sydämestäni valuu veri viimeinen
ja mustarastaan huuto kaukaa vastarannalta soi
sateenkaaren luona ei mua kuule kukaan
mirah, mirah
et tullut mua kesämekossa vastaan
mirah, mirah
et tullut edes sanomaan näkemiin